Syntymän dokumentointi

Minulla oli suuri etuoikeus olla ystäväni synnytyksessä mukana tukihenkilönä ja myös dokumentoimassa syntymää. Oli jo valmiiksi tiedossa, että kyseessä on sektio ja päivämäärä oli jo lyöty lukkoon, joka helpotti valmistautumista henkisesti ensimmäiseen synnytyskuvaukseen. Suunniteltu sektio on tietysti myös monelta muultakin suhteeltaan erilainen kuin normaalisynnytys. Sektiossa on tarkka tieto milloin vauva syntyy. Sektio on yleensä todella rauhallinen ja kivuton toimenpide. Äiti kohtaa kivut vasta toivuttuaan leikkauksesta ja puudutuksen hälvennyttyä. Kaikki etenee protokollan mukaan yleensä, ellei komplikaatioita ja yllätyksiä tule. Ehkä epämiellyttävimmät toimenpiteet on kanyylin pistäminen ja puudutuksen laittaminen. Sen jälkeen odotellaankin vauvaa saapuvaksi sermin taakse. Tässä kuvia päivän kulusta, odotuksista, hetkistä, peloista ja tunteista joita saimme kokea yhdessä ystäväni kanssa. Niitä pieniä yksityiskohtia, joita saattoi siinä elämän ihmeellisessä saapumisessa jäädä tuijottamaan ja miettimään sen tarkoitusta. Mieleenpainuvaa oli myös se kuinka meitä luultiin pariskunnaksi käytävillä, miten ihailevasti, ymmärtäväisesti ja hymyillen meitä katsottiin. Otettiin siitäkin kaikki irti ja naurettiin, mutta voi pojat sitä itkua myös kun vauvan sai syliin ja hänellä oli kymmenen varvasta ja kymmenen sormea. Hän itki ja me itkimme, onnesta!

Tämä kyltti on jokaista synnyttäjää ekana vastassa Naistenklinikalla the päivänä

Ja tämän hissin kulku tuntuu kestävän iksuisesti, kun matkaa tekee yläkerroksiin synnytysosastolle

Synnytysosaston käytävillä oli joulutähti ja jouluvalot ikkunalla. Ne onneksi olivat valkoiset väriltää. Toivat lohtua ja kodikkuutta muuten kliiniselle ja sairaalantuoksuiselle osastolle

Lastensairaalan rakennustyömaa näkyi todella hyvin synnytysosastolta. Olipa lohdullista nähdä konkreettisesti sen nousevan hitaasti, mutta varmasti

Osastolle päästyämme äiti laitettiin seurantaan...

...ja otettiin sitä kuuluisaa käyrää masusta. Supistaako?

Kumpaisellekin sairaalakamppeet niskaan. Ja odottelemaan odotushuoneeseen, kunnes vuoro tulee leikkaussaliin.

Leikkaussalin ovet avautuivat hitaasti ja siellä vastassa oli n. kahdeksan hoitoalan ammattilaista.

Äidille laitettiin seurantalaitteet, happiviikset, verenpainemittari ym paikoilleen. Annettiin puudutusaine (epiduraali).

Siitä alkoi odotus puutumisesta ja valmistelut leikkaukseen.

Viimeinen masukuva ennen sermin asettelua ja operaation alkua. Sitä varmasti tulee vielä ikävä!

Äiti oli rauhallinen koko päivän ajan. Olihan tämä jo yhden kerran koettu. Kuitenkin silmistä näki pienen pelon ja helpostuksenkin. Vauva on aivan kohta sylissä.

Nyt tapahtuu jotain. Sermi liikkuu. Nesteiden imemistä kuuluu. Vielä ei kuulu vauvan itkua. Äiti liikahtelee masun avauksen johdosta.

Sermin taakse ei ole synnyttäjän läheisellä tai tukihenkilöllä mitään asiaa, Ymmärrettävistä syistä. Mutta jotenkin olisi tehnyt mieli nähdä jotakin. Joten pieni tirkistelijä yritti kurkistella peilin kautta. Jotakin siellä puuhataan, hymyillään ja jutellaan... Joko hän on täällä? Kohta kuuluu komento KV. Meille kerrottiin, että tämä tarkoittaa sitä että vauva on kohta syntynyt. Osasimme siis varautua vauvan itkuun hetkenä minä hyvänsä.

Sieltä se tuli. Kaunis pieni tyttönen. Tässä kuvassa noin sekunnin vanhana näytillä.

Sitten putsailuun hoitopöydälle ja kätilöt laskivat varpaat ja sormet. Onko kaikki kunnossa. Ja kaikki oli kunnossa. Ensimmäiset rääkäisyt kuuluivat vasta tässä vaiheessa. Sektiossa syntyvät vauvat heräävät hieman hitaammin kuin alateitse syntyvät. Hän oli oikein terhakka ja reipas tyttö.

"I made it!"

Sormimerkit hallussa heti alusta. Äidin rinnalle pääsy rauhoitti heti. Tuttu sydämenlyönti, tuoksu ja ääni.

Äidin rinnan päällä on paras olla. Ihan torkahdin.

Kun masu oli ommeltu. Kärrättiin äiti ja vauva tarkkailuosastolle toipumaan puudutuksesta.

Laitteet seurasivat äidin ja vauvan vointia. Kaikki hyvin.

Vauva rakasti olla äidin rinnan päällä, peiton alla lämpimässä. Hän rauhoittui täysin ollessaan lähellä äitiä.

Imetyskin sujui alkumetreiltä saakka moitteetta. Vauva alkoi imeä jo leikkaussalissa. Oli niin terve ja terhakka tyttö.

Kun puudutus oli hälvennyt ja arvot kummallakin kohdillaan, oli aika siirtyä osastolle toipumaan ja tutustumaan kunnolla kuka sieltä maailmaan putkahti.

Vauvan oma sänky tuli siitä kohtaa mukaamme. Se kulki tyhjänä mukanamme. Vauva viihtyi äidin peiton alla.

Ennen osastolle siirtymistä kävimme toimenpidehuoneessa ottamassa mitat, jotta äiti saisi olla sängyn kera tässä operaatiossa mukana. Ensin vauva pään pesu.

Sitten viralliset mitat pienokaisesta. Enpä ole törmännyt vauvaan tai lapseen, joka tuntisi itsensä turvalliseksi tässä vaa'alla...

...saati sitten venytettynä vaa'alla, jotta pituus saadaan talteen.

Vihdoin päästään osastolle ja läpäämään.

Vauvan sänky se ammotti tyhjyyttään. Tulisiko se kertaakaan käyttöön? Tuskin. Vauvan paras paikka on äidin kainalossa.

Osastolla tutustumassa maailmaan. Missä sitä maitoa on?

Jännitystä ilmassa. Perhe on tulossa katsomaan uutta tulokasta. Varsinkin isosiskon kohtaaminen pikkusiskon kanssa jännittää kaikkia.

Isosisko oli aivan myyty. Kuinkahan monta kertaa hän katsoi vauvaa silmiin ja kysyi: "Mitä se vauva nyt tekee?" Kaikki oli niin ihmeellistä mitä vauva teki. Etenkin kun vauva purskahti itkuun sai valtavaa hämmennystä aikaan isosiskossa. Vauvan kädestä oli pidettävä kiinni. Olihan isosiskon tehtävä hyvin tärkeä.

Kaikki hyvin! Pikkusisko, isosisko ja äiti mahtuivat kaikki hyvin sänkyyn. Voi sitä onnen määrää. Perhe on nyt kokonainen!

Kaiken kaikkiaan mieletän kokemus. Kiitollinen siitä, että meillä Suomessa on asiat näin mallikkaasti. Siinä leikkaussalissa oli tosiaan sen kahdeksan ammattilaista yhtä maailmaan saapuvaa vauvaa kohti. Iso hatunnosto Suomen terveydenhoidolle.

Ja viimeismpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä. Onnea sinä ihana, rohkea ja vahva äiti, ystäväni. Olit niin urhea ja olen ikuisesti kiitollinen, että sain olla todistamassa tätä päivää. Siitä jäi ikuiset rakkauden muistot. Ja kiitos siitä rohkeudesta, että saan jakaa nämä tunteet ja kuvat maailman kanssa <3